Toyota Corolla HB

No niin ekasta autosta meni jarruletkut poikki 20km ajon jälkeen. Olin juuri ajamassa kaverin luo ja olin soittanut ja ilmoittanut uudesta pirssistä ja kaverin pitäisi tulla ulos kattomaan "näyttävä sisääntulo" No Corollalla kahvassa pelipaikalle, tiukka jarrutus ja jarru letkut poikki. Jarruista kävis tehot kuin Ilveksen pakeilla ja matka loppui lumikasaan. Samaisella Corollalla myös vedin etelähaagassa lumikasaan. Oli talvikeli ja hemmetin luikasta. Olin ajanut risteyksen ohi ja etsin kuumeisesti paikkaa kääntää auto. No hetken päästä tuli valoristeys hieman yllättäen ja ajattelematta loppuunasti yritin kääntää auton oikella kääntyvälle tielle. No lopputulema oli se et sujahdin risteyksen yli ruosteen raiskaamalla Corollalla kuin venäläisohjus ja tuuppasin auton lumikasaan lyöden pääni tööttiin. Siinä ristaalissa vuoroaan odottava eläkeläisen ilme oli sitä luokkaa et se saa just slaagin. No Corolla oli hitusen jumissa ja mä vedin pakin silmään ja tallan pohjaan, niin se hitaasti, mutta varmasti lähti irti siitä penkasta. Paikalta poistuin niin että suhina vaan kävi, kun hävetti aivan helvetisti. Mahto se papparainen hetken päivitellä, et mitä vittua just tapahtu. "tosta tuli ruosteinen korolla vitunmoista kyytiä ja pamahti tohon viereen lumikasaan, tööttäs ja sitten se jatkoi samaan suuntaan mihin se oli menossakin..."

Nistidiskon ABC

Huomenta...
Ei taas tullut uni silmään. Mua rupee ihan kohta vituttaa tää valvominen. Koitin väkisin makaa itseni ja tuloksena oli vaan sängyssä pyörimistä n. Klo:01.00-04.30 kunnes sitten menin ottaa pitkän suihkun. Kello on nyt 06.03 ja istun Nihtisillan ABC:llä ja en ole ainut uninen täällä. (Onneksi muutkin kärsii näistä aamuista... kjäh kjäh). Kun kurvasin asemalle, niin ekana törmäsin tiskillä ympäripäissään pörräävään teiniin joka kailotti sivusuun menneestä mimmistä. Tää älykääpiö oli vaihtanu baaria, vaikka olivat sopineet jo jatkobileistä. Espoon don juanin saapuessa takaisin aikaisempaan baariin oli lähiöprinsessa jo löytänyt uuden kaverin kainaloon. Niin pienestä se voi joskus olla kiinni. No uskon et tää keppi muistaa sen ens kerralla. Tätä kirjottaessa henkilökunta jo poisti hidalgon suomen ankaraan kevät talveen ja poika korvat luimussa jatkoi matkaansa... kova on kohtalo nuoren miehen. :)

Rakkaudenlaiva

Ai että mä rakastan tuota perkeleen keksintöä. Launataina ajauduin nuoren mimmin kanssa kruisailemaan. Aikamme ajeltuamme ja juteltuamme päivän poltavista puheenaiheista ajauduimme Espoossa sijaitsevan järven rannalle. No siinä aikamme kuuta toljoteltuamme sanoin mimmille et nyt lähetän jatkaan matkaa, niin tämä nuorikko villiinty aivan valtoimenaan ja ehdotti visiittiä takapenkille. Aluksi yritin kyllä vedota julkiseen paikkaan ja siihen ettei takana ole tilaa. (onhan minulla tämä perkeleen V40 edelleen). No likka oli kuitenkin niin päättäväinen, että nuoruusmuistot nousi tämän vanhankin parran mieleen ja takapenkki siis kutsui. Tästä se alamäki sitten alkoikin...

Hekuman pyörteissä unohdin siirtää vain toisen penkin eteen, sillä jos tossa jippokinderissä meinaa matkustaa vähääkään mukavammin pitää penkit olla niin takana ettei sinne mahu edes reppua takajalkatilaan. No kesken kiihkeimmän takapenkkitangon tajuttiin, että vittu se pelkääjänpenkki on oikeasti pakko siirtää eteen päin. No pää täynnä höyryä en sitten jaksanut kierkää ulkokautta, vaan puikahdin penkkien väliin ja nostin penkin lukitusta. Samalla pyysin daamia työntämään penkkiä eteenpäin sillä itse olin katon ja selkänojanvälissä. No daami sitten vissiin työnsi jalalla penkkiä eteenpäin sillä seurauksella, että kiilauduin kahden penkin selkänojan ja katon väliin aika tiukkaan. Samalla otteeni kirpos vapautuskahvasta ja en enään ylettynyt siihen. Siinä vaiheessa alkoi paniikki iskeä kroppaan. "vittu mä olen jumissa katon ja penkin välissä ja mulla on 6 vuotta nuorempi daami valmiina rakkaudenlaivan aaltoihin. (kokonsa puolesta ennemmin rakkauden soutuvene)" No ei siinä saatana auttanu kun aloittaa sellaiset käärmetanssit ettei usko Jorma Uotinen eikä Jorman faijakaan, et sain riuhdottua itteni irti. No vihdoinkin olin vapaa piinastani ja samalla hetkellä tajusin sen tosi seikan, et vittu tää ei tule onnistumaan millään tavalla. Penkit oli vieläkin edessä ja en todellakaan ole menossa niitä enään siirtämään sillä edellisellä kerralla meinas lähteä henki. Nyt mä tiedän miltä lompakosta ja kännykästä tuntuu, kun ne ängetään pillifarkkujen takataskuun. Saatana ei siellä olis mahtunu pyörähtään edes ajatukset. No oli kuitenkin yritettävä toimittaa miehentyö... Painosanalla yritettävä... Pääkenossa, selkä vääränä jalat meilkein spagaatissa siinä hetki ährättiin. Eihän siitä tietenkään mitään tule kun en ole mikään maailman notkein (enkä kyl edes toiseksi notkein) jätkä ja oli pakko luovuttaa. Ette usko miten voi tappio maistua karvaalle. Kun pääsee peliin, mutta ei maaliin asti kuitenkaan. No siinä sitten molemmat tajuttiin tilanteen mahdottomuus ja päätettiin jättää seuraavaan kertaan. 


Näin vittu tällä kertaa, seuraavaksi ostan kyllä sen Chevy Vanin... 

Ja sinne ylä kertaan: Haista vittu!!! :D

Sähkötön soheltaja

Niin kuin jo uumoilin, että Ravalsista menee sähköt (niinkö joka kerta, mut mistään muualta kirkkonummella ei). No päätin sitten käyttää ajan hyväkseni, kun odottelen korjausta ja ajelin Nihtisillan ABC:lle ruokaostoksille (30km sivu). No mukaan tarttui jauhelihat ja muut sörsselit josta oli tarkoitus loihtia maittava menu! Päämärkänä ajelin himaan ja kauheassa nälässä jo melkein maistoin vakkari muhennokseni maun suussa. Kotiin päästyäni tipahdin välittömästi pilvilinnoistani kiirastulen syvimpään kadotukseen, kun tajusin et enhän mä voi ruokaa tehä kun ei ole sähköjä himassa!!! No ei muuta kuin nälissään takaisin ABC:lle lihapullapaketti kainalossa Pasilaan kiukuttelemaan karmeaa kohtaloani.

Rakas jumala miksi et antanut minulle taitoa ajatella välillä ihan loppuun asti??!!??

Sydän

Viesti tulevalle lapsieni yksinhuoltaja äidille.

Kiimaniemenkapina

Huh olipahan viikonloppu…
Perjantaina lähti päivä hyvin käyntiin. Juuri kuin olin laittamassa ovea kiinni tajusin, että avaimet jäi sisälle. Mä en oikeastaan tiedä mitä tapahtui pään ja vasemman käden välissä, kun yritin pysäyttää oven sulkemistoiminnon. Lopputulos oli se että krampin omaisesti löi vasen räpylä oven kiinni minun nenän edestä. Sillon manasin hiljaa supisten esiin rekka-autolastillisen mandariinin kokoisia perkeleitä.. Kiva leikkiä “rikkinäistä puhelinta” oman kätensä kanssa. Ja ei millään pitäisi käsky “Älä sulje ovea” muuttua niinkin radikaalisti kuin “Sulje se saatanan ovi äkkiä!!”. Siinä sitten korvat luimussa hiljaa kiroillen seisoin lukitun oven takana pettyneenä. No ei auttanut lähteä kuin kohti duunia ja toivoa et jotenkin sais oven järkättyä auki, sillä illalla oli tiedossa reissu kaverin mökille. Töistäkin jouduin lähtemään aikaisemmin, että kerkesin Faijalta hakee avaimet ja siitä himan kautta Handeliin hakemaan jumppapulloa. Tällä kertaa käteen liimautu pullo Rommia ja kermalikööri. Kaupasta vielä lava keppanaa matkaan ja olin aivan varma että noilla saadaan nivelet liukastettua :D Mökillä ei sen kummempia tapahtunu. Yksi poltti kätensä BBQ kastikkeeseen jota oltin keitelty kasaan muutama tunti ja minä vedin puukolla sormeen. Sunnuntaina takaisin tullessa reissu vaikutti onnistuneelta, kunnes tajusin, että mun puhelin jäi kaverin mökille… Voi hemmetti!!! 2-4 viikkoa ja saan sen puhelimen takaisin… Ainut vaan et siihen luuriin tulee myös mun työpuhelut. :D “Ihanan rauhallista”

Historian kaiku muistoja syksyltä 2013

Lauantai aamu. Arvon nousenko ylös vai yritänkö nukkua. Muutama tunti arvioituun lähtöön ja en ole nukkunut hetkeäkään. Päätän raapia naaman irti tyynystä, että en missaa reissua. Puolilta päivin laitan kamat kasaan ja suuntaan venelaitureille. Paikalle päästyäni huomaan pienoisen ongelman. Jätkät on onnistunut upottamaan yhden veneistä jo rantaan. Veneen omistaja tulee paikalle ja selviää, että perätulppaa ei ole kiinnitetty ja vesi on päässyt välipohjaan. Reippaana vedettiin vene rantaan ja siiten sidottiin köysi keulasta BMW:n perään ja vedettiin koko komeus kuivalle. Odotellessamme välipohjan tyhjenemistä saapui kolmas retkikuntamme vene paikalle naurunremakan saattelemana. Veneen tyhjennyttyä proppu paikalleen ja uudelleen vesille. Kävimme viemässä yhden veneistä toiseen laituriin ja tiivistettiin retkikunta kahteen alukseen. Tuokion ajamisen jälkeen löytyi täydellinen saari jonka kallioilla oli mitä mahtavinta rötvätä, nauttia olutta ja kuunnella hyvää musiikkia veneen ämyreistä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja olut toisensa jälkeen löysi tiensä ääntä kohti. Masa teki Jypyn selkään “kalliomaalauksia”, Ippe tapansa mukaan seurasi tilannetta naureskellen ja puiden päätään. Väiski ja Rami ja Pasi heitti tarinaa rennosti kalliolla makoillen. Jossain vaiheessa Pasi kaivoi esille mokkapalat ja laulettiin Masalle onnittelulaulu. Ei miehellä synttäreitä ollut, mutta hittoako hyvää mokkapalaa ilman juhlia syömään. Ellu uitti koiria mikä päättyi emännän omaan pulahtamiseen meriveteen. Nuotion sytytyksen jälkeen pojat grillasi suurimpaan nälkäänsä. On aivan käsittämätöntä miten Masa ja Jypy voi olla oluen ja sinapin peitossa kolmen makkaransyömisen jälkeen. Ruokailun jälkeen yksi ruokailijoista sammahti kallioille. Aurinkokin alkoi grillaamisen jälkeen painua horisonttiin, jotenka retkikunta veneisiin ja rantaan. Oli aivan mieletön päivä ja näitä haluan lisää.

Kiitos:Rami, Elina, Ippe, Jukka, Väiski, Simo, Pasi, Jypy, Masa ja sinä jonka nimeä en nyt muista. :)

Etanoliukko

On tämäkin hullua. Lahdenväylän ja Väinö Auerinkadun risteyksessä juoppo makaa keskellä tietä. Volvo parkkiin juopon eteen ja hätävilkut päälle. Nopee soitto slurkeille ja miekkataksi paikalle. Siinä odotellessa tämä kansan(himmeä)kynttilä päättää punkea itsensä ylös. Samalla kun saa runkonsa suoraksi horjahtaa viereiselle kaistalle, josta tulee kuorma-auto. Viime hetkellä saan puistokemistin olkapäästä kiinni ja heitän sen takas turvalleen volvon eteen. No mitä tekee tämä etanolilla kyllästetty kiirastulenkerubi, no totta helvetissä yrittää uusia temppunsa. Tässä vaiheessa nappaan ukkoa riveleistä kiinni ja lähen retuuttaa kaistojen yli jalkakäytävälle toisen käden sojottaen kuin natsitervehdyksessä, pysäyttäen koko lahdenväylän liikenteen. Kun saavutettiin jalkakäytävä, istutin kaverin tonttiin niskat kerien. Samalla karjaisin “vittu pysy siinä”. Puikkelehdin takaisin omalle autolle, joka vieläkin nökötti keskellä väylää hätävilkut päällä. Ajoin tämän minitivolin jalkakäytävälle ja jäin odottamaan smurffeja. Ekat sanat tältä urpolta ei suinkaan ollu “kiitos” vaan “haluut sä läski turpaas”. Siinä sitten sain kuunnella tämän juopon vittuilua vielä 10 minuuttia, ennen kuin kyyti kisikseen saapui herralle.

Pyhälupaus: ensi kerralla jarrun sijasta painan kaasua. Pääsee vähemmällä vitutuksella. Yläkerta ei ole siis kuullut sinistä pyyntöäni… vittu!

Minitivoli

Volvo sekos eilen. Menin kauppaan töiden jälkeen ja ajatuksissani avasin oven avaimella. No ovi auki ja kiesi repes henkseleistään. Hätävilkut päälle ja töötti huutaa sekunnin välein. No mä renkkaan kaukosäädintä ilman tulosta. Etsin toisen ja sama homma ei toimi. Loppujen lopuksi jouduin raapasta akun kengän irti et sain sen hiljenemään. (Kiitos työkaluista Jiri Sapu ja Kimmo Pylväinen) Mutta kun akunkengän kytki takas, niin meteli vaan jatkui. En löytäny härvelistä edes sulakerasiaa, et olisin saanut vilkut ja töötin elottomaksi. Aikani kun telkuin auton kanssa iski armoton vitutus ja loikkasin kiesiin. Arvaa paljon ihmiset katso autoista ja kaduilla kun mä vedän ton auton kanssa varashälytin soidessa Pasilasta Kirkkonummelle… RUUHKA-AIKANA!!! Auto tosin hiljeni hetkeksi ja mä olin sillet et “wohoo”. Sitten valoissa haagan kohdalla yks muija hienosti vaihtoi kaistaa, niin et se joutu pysäyttämään auton kahdelle kaistalle poikittain, tukkien molemmat kaistat. No tässä vaiheessa tein virheen ja sytytin tupakin ja avasin sivuikkunan. No totta helvetissä se muija on poikittain siinä kadulla just mun edessä ja taas volvo repes hekseleistään. Töötti laulaen ja vilkut päällä mä yritän pahoinpidellä volvoa hiljaiseksi. Oli todella lähellä, että en tiukannu tuleen koko paskaa ja lähteny himaan. Se naisen pää pyöri ku pöllöllä, kun se tietenkin luuli et mä tööttäilen sille. No onneksi pääsin loppumatkan tällä minitivolilla ilman suurempaa hässäkkää. Jouduin soittamaan häkeenkin et jos heille on jo ilmoitettu musta, niin nou hätä on vaan pieniä teknisiä haasteita, samalla ilmoitin heille reitin mistä ilmoituksia saattaa tulla. Se päivystäjä kehtas vielä purskahtaa nauruun kun kerroin vitutukseni määrän ja kuvailin miltä meno vaikuttaa. No kirkkonummelle päästyäni vikakin selvisi… mulla oli kaukosäätimestä paristot loppu… molemmista…

Pieni sininen pyyntö… eikö vois edes joskus mennä kohtuuella? Tää ei ole enään hauskaa, kun onhan tätä jo kestäny sen 30v.

Runo Bemmille...

Noin kolme vuotta kanssani kuljit ja syleilyyn metalliseen hellästi suljit.
Kesät kuumat yhdessä kuljettiin, muistot kauniit sydämeen suljettiin.
Eilen kohtasit loppusi tään, jouduimme uhriksi talvisen sään.
Luotit ystävääsi tähän tunariin, anteeksi että ajoin sinut lunariin.

Nyt ja aina olet mielessäin rakas Bemmi.

P.s mä olen hengissä. Jalka, niskat ja käsi vähän kipeenä. Auts!

V40 T4 Volvo elämäni virhe...

Ranskalais-Ruotsalainen kulkine koettelee. Perjantaina tuli reikä virranjakajan paineletkuun. Lauantaina pimeni yksi kaiutin ja jarruvalo. Tänään huomattiin moottorin tukipuslan vetävän viimesiään ja avain jumittu virtalukkoon. Taidan ottaa palovakuutuksen ja ajaa koko paskan hiekkamontulle. Näinä hetkinä on ikävä saksalaista laatua. Ari-eno lupas mulle kesäksi kunnostaa 525 BMW:n turbo myllyllä ja kireellä lastulla! Kesää odotellessa.
Avaimen irroitus virtalukosta kolmivaiheisella prosessilla.
1. Renkkaa avainta virtalukossa infernaalisesti vaiheiden on ja off välillä noin parikymmentä kertaa, jättäen se on asentoon.
2. Möyhennä vaihdekeppiä nyrkillä, iskujen osuessa noin 45 asteen kulmassa. (muista kiroilla)
3. Varovaisesti käännä avain off-asentoon ja tarkista, että kukaan ei nähnyt sinua. (voit poistua autosta ja lukita ovet kaukosäätimellä… Jos se vaan nyt sattuu toimimaan.)

No niin...

Mitäköhän helvettiä tästäkään tulee, kun minun pitäisi blogia alkaa kirjoittamaan??? Toivon, että lukijat antaisivat armoa ja jos joku suuttuu tai loukkaantuu kirjoituksistani, niin ei heti tarvii olla puukkoa rassaamassa kylkiluiden väliin. En tosiaan ole ikinä pitänyt blogia tai muutakaan vastaavaa. Ja mielipiteissäni olen kiivas ja kohtuuton :D Toivoisin tänne kuitenkin kirjoittelua ja lukija (en uskalla laittaa monikossa, sillä uskon, että äitini on ainut vankkumaton fanini :D ) myös ehdottaisivat aiheita. Aika paljon on tullut kohellettua ja varmasti tulen koheltamaan. Olen jotenkin tapahtuma/taparurma altis yksilö. Kaikki tämä lähti "Ei mennyt niin kuin strömsössä" FB-yhteisöstä, jossa vaadittiin blogia. No tästä se sitten lähtee. Pyrin myös kohelluksieni mukaan kirjoittaa ihan vakavastakin aiheesta ja aiheen sivusta.

P.s: Lapsus Calami ei ole vieras käsite kirjoittaessani eli malttia.
P.ss Yhdyssanat ei aina osu kohilleen. 
P.sss Kiitos ja Anteeksi.

Peter von Dysseldorf

Anno Domini

2014