Etanoliukko

On tämäkin hullua. Lahdenväylän ja Väinö Auerinkadun risteyksessä juoppo makaa keskellä tietä. Volvo parkkiin juopon eteen ja hätävilkut päälle. Nopee soitto slurkeille ja miekkataksi paikalle. Siinä odotellessa tämä kansan(himmeä)kynttilä päättää punkea itsensä ylös. Samalla kun saa runkonsa suoraksi horjahtaa viereiselle kaistalle, josta tulee kuorma-auto. Viime hetkellä saan puistokemistin olkapäästä kiinni ja heitän sen takas turvalleen volvon eteen. No mitä tekee tämä etanolilla kyllästetty kiirastulenkerubi, no totta helvetissä yrittää uusia temppunsa. Tässä vaiheessa nappaan ukkoa riveleistä kiinni ja lähen retuuttaa kaistojen yli jalkakäytävälle toisen käden sojottaen kuin natsitervehdyksessä, pysäyttäen koko lahdenväylän liikenteen. Kun saavutettiin jalkakäytävä, istutin kaverin tonttiin niskat kerien. Samalla karjaisin “vittu pysy siinä”. Puikkelehdin takaisin omalle autolle, joka vieläkin nökötti keskellä väylää hätävilkut päällä. Ajoin tämän minitivolin jalkakäytävälle ja jäin odottamaan smurffeja. Ekat sanat tältä urpolta ei suinkaan ollu “kiitos” vaan “haluut sä läski turpaas”. Siinä sitten sain kuunnella tämän juopon vittuilua vielä 10 minuuttia, ennen kuin kyyti kisikseen saapui herralle.

Pyhälupaus: ensi kerralla jarrun sijasta painan kaasua. Pääsee vähemmällä vitutuksella. Yläkerta ei ole siis kuullut sinistä pyyntöäni… vittu!