Ai että mä rakastan tuota perkeleen keksintöä. Launataina ajauduin nuoren mimmin kanssa kruisailemaan. Aikamme ajeltuamme ja juteltuamme päivän poltavista puheenaiheista ajauduimme Espoossa sijaitsevan järven rannalle. No siinä aikamme kuuta toljoteltuamme sanoin mimmille et nyt lähetän jatkaan matkaa, niin tämä nuorikko villiinty aivan valtoimenaan ja ehdotti visiittiä takapenkille. Aluksi yritin kyllä vedota julkiseen paikkaan ja siihen ettei takana ole tilaa. (onhan minulla tämä perkeleen V40 edelleen). No likka oli kuitenkin niin päättäväinen, että nuoruusmuistot nousi tämän vanhankin parran mieleen ja takapenkki siis kutsui. Tästä se alamäki sitten alkoikin...
Hekuman pyörteissä unohdin siirtää vain toisen penkin eteen, sillä jos tossa jippokinderissä meinaa matkustaa vähääkään mukavammin pitää penkit olla niin takana ettei sinne mahu edes reppua takajalkatilaan. No kesken kiihkeimmän takapenkkitangon tajuttiin, että vittu se pelkääjänpenkki on oikeasti pakko siirtää eteen päin. No pää täynnä höyryä en sitten jaksanut kierkää ulkokautta, vaan puikahdin penkkien väliin ja nostin penkin lukitusta. Samalla pyysin daamia työntämään penkkiä eteenpäin sillä itse olin katon ja selkänojanvälissä. No daami sitten vissiin työnsi jalalla penkkiä eteenpäin sillä seurauksella, että kiilauduin kahden penkin selkänojan ja katon väliin aika tiukkaan. Samalla otteeni kirpos vapautuskahvasta ja en enään ylettynyt siihen. Siinä vaiheessa alkoi paniikki iskeä kroppaan. "vittu mä olen jumissa katon ja penkin välissä ja mulla on 6 vuotta nuorempi daami valmiina rakkaudenlaivan aaltoihin. (kokonsa puolesta ennemmin rakkauden soutuvene)" No ei siinä saatana auttanu kun aloittaa sellaiset käärmetanssit ettei usko Jorma Uotinen eikä Jorman faijakaan, et sain riuhdottua itteni irti. No vihdoinkin olin vapaa piinastani ja samalla hetkellä tajusin sen tosi seikan, et vittu tää ei tule onnistumaan millään tavalla. Penkit oli vieläkin edessä ja en todellakaan ole menossa niitä enään siirtämään sillä edellisellä kerralla meinas lähteä henki. Nyt mä tiedän miltä lompakosta ja kännykästä tuntuu, kun ne ängetään pillifarkkujen takataskuun. Saatana ei siellä olis mahtunu pyörähtään edes ajatukset. No oli kuitenkin yritettävä toimittaa miehentyö... Painosanalla yritettävä... Pääkenossa, selkä vääränä jalat meilkein spagaatissa siinä hetki ährättiin. Eihän siitä tietenkään mitään tule kun en ole mikään maailman notkein (enkä kyl edes toiseksi notkein) jätkä ja oli pakko luovuttaa. Ette usko miten voi tappio maistua karvaalle. Kun pääsee peliin, mutta ei maaliin asti kuitenkaan. No siinä sitten molemmat tajuttiin tilanteen mahdottomuus ja päätettiin jättää seuraavaan kertaan.
Näin vittu tällä kertaa, seuraavaksi ostan kyllä sen Chevy Vanin...
Ja sinne ylä kertaan: Haista vittu!!! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti